Kylmäsiltoihin liittyvät keskeiset lämpöteknologian termit
Kylmäsiltojen vaikutusten määrittämiseen ja rajoittamiseen liittyy erilaisia ominaisarvoja. Näiden avulla määritetään kylmäsiltojen erilaiset ominaisuudet. Lisäkonduktanssien ψ ja χ avulla kuvataan lämpöenergian häviötä, ja lämpötilakertoimen ja vähimmäispintalämpötilan avulla arvioidaan homeriskiä ja kondenssiveden kertymisriskiä.
Nämä arvot voidaan laskea tietyille kylmäsilloille ainoastaan elementtimenetelmän (finite element method, FEM) tai muun vastaavan tietokonelaskennan avulla. Laskentaa varten kylmäsiltaa ympäröivän rakenteen geometrinen toteutus mallinnetaan FEM-ohjelmalla käytettyjen materiaalien lämmönjohtavuuden perusteella. Laskentaan ja mallinnukseen liittyvät reunaehdot on määritelty standardissa EN ISO 10211.
Kvantitatiivisten parametrien lisäksi FEM-laskennasta käy ilmi myös rakenteen lämpötilajakauma väreillä esitettynä. Tavallisesti esitetään myös lämpövirta lämpövirtaviivojen avulla (ks. kuva 3) tai lämpötila isotermien (ks. kuva 4) avulla.
Lämpövirtaviivat ilmaisevat lämpöhäviön reitin rakenteen läpi ja osoittavat kylmäsiltojen heikkojen kohtien sijainnin. Isotermit ovat linjoja tai alueita, joiden lämpötila on sama, ja ne ilmaisevat lämmön jakautumisen laskennan kohteena olevassa komponentissa. Lämpövirtaviivat ja isotermit ovat aina kohtisuorassa toisiinsa nähden (ks. kuvat 3 ja 4).
